Onko hän todella laiska, tyhmä ja huolimaton vai älykäs, ahkera ja luova? On ihmisiä, jotka hahmottavat maailmaa hieman eri tavalla ja joiden on vaikea selviytyä arkirutiineista. Heidät leimataan usein laiskoiksi, tyhmiksi ja veteliksi, mutta tämä on kaukana totuudesta. Kyseessä voi olla ATH-diagnoosi. Ylästön psykiatrian keskuksen psykiatrian tohtori Katre Pääso kertoo, miten tunnistaa tällaiset ihmiset ja miten heitä voidaan tukea, jotta he saisivat parhaat ominaisuutensa esiin.
”Henkilökohtaisesti ATH puhuttelee minua ehkä enemmän kuin keskivertovirolaista ja -psykiatriaa, koska minulla on ATH:hon läheisempi yhteys kuin vain ammatillinen. Näin ollen ATH-diagnostiikka, ATH:ta koskeva tiedotus ja ATH-myönteisemmän ympäristön luominen kouluissa ja työpaikoilla on minulle hyvin tärkeää”, sanoo tohtori Pääso. Kun noin 10-15 vuotta sitten ainakin Virossa puhuttiin vain lasten ATH:sta, nykyään on ymmärretty, että tämä neurobiologinen häiriö ei voi kadota kokonaan, vaan sitä esiintyy edelleen aikuisiässä.
Olemassa syntymästä lähtien
Ensinnäkin lääkärisi haluaa selittää, että ATH ei ole sairaus. ”ATH ei ole sairaus, vaan se on neurologinen kehityshäiriö. Yksinkertaisesti sanottuna jaamme ihmiset ”neurotyypillisiin” ja ”ei-neurotyypillisiin”, joista jälkimmäiseen kuuluu autismin kirjon häiriö, jolla on joskus päällekkäisiä oireita ATH:n kanssa. Erona on se, että kun sairaudet kehittyvät elämän aikana jostain laukaisevasta syystä tai syistä, ATH on läsnä lapsella syntymästä lähtien”, hän sanoo ja lisää, että ATH:ta voitaisiin kutsua ominaisuudeksi, ei sairaudeksi tai häiriöksi, vaikka kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD) sitä on jo pitkään kutsuttu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöksi.
Läheiset voivat tehdä paljon, jotta ATH:ta sairastava henkilö voi tuntea olonsa mahdollisimman mukavaksi. Ensinnäkin tohtori Pääso suosittelee ottamaan ATH:n sellaisena kuin se on. ”ATH:ta ei useinkaan oteta vakavasti, mikä aiheuttaa paljon kärsimystä henkilölle, joka yrittää selviytyä. ATH on raskasta läheisille, jotka eivät ymmärrä sitä ja jostain syystä kieltäytyvät hyväksymästä sitä erityissairautena, mutta vielä vaikeampaa se on henkilölle, jolla on ATH ja jonka läheiset kieltäytyvät uskomasta sitä.” Lääkärin mukaan ATH on 60-80 prosentissa tapauksista perinnöllinen, joten sitä esiintyy myös jollakin toisella perheenjäsenellä joko vaikeampana tai lievempänä muotona. ”Toisaalta tämä voi olla tekijä, joka auttaa ymmärtämään ATH:ta sairastavaa paremmin, mutta toisaalta on myös melko yleistä, että vanhemman sukupolven ihmiset kyseenalaistavat lapsen tai lapsenlapsen, veljen tai sisaren diagnoosin ja sanovat, että heillä on sama juttu ja että kaikki on normaalia.”
Ei vain heikkouksia
Mielenkiintoisena seikkana tohtori Pääso huomauttaa, että kaksi ATH-tautia sairastavaa ihmistä ei ole samanlaisia. ”ATH on ’spektrihäiriö’, mikä tarkoittaa, että sillä on valtava määrä erilaisia ilmenemismuotoja. On olemassa sekä hyvin toimivaa ATH:ta että vaikeampaa ATH:ta. On esitetty, että ATH:ta sairastavilla ihmisillä on keskimääräistä korkeampi älykkyysosamäärä, mutta selvää yhteyttä ei ole löydetty. On kuitenkin varmaa, että ATH:ta sairastavilla ihmisillä on heikkouksiensa ohella monia vahvuuksia, ja se, miten hyvin selviydymme, riippuu suurelta osin siitä, miten hyvin aivomme pystyvät kompensoimaan niin sanottuja puutteita, kuten heikompaa tarkkaavaisuutta, tarkkaamattomuutta, impulsiivisuutta, hyperaktiivisuutta jne.”. Kasvuympäristöllä on tässä varmasti suuri merkitys, ja yksi tärkeimmistä vaikuttajista on lääkärin mukaan kannustava ja ymmärtävä asenne.
ATH:ta voisi pitää myös eräänlaisena erilaisena aivona, joka voi oikeissa olosuhteissa yllättää meidät erityiskyvyillään. Ihmiset, joilla on ATH, ovat usein hyvin älykkäitä, ahkeria ja luovia. ”Heihin kuuluu yrittäjiä, luovia ihmisiä, urheilijoita, tiedemiehiä, lääkäreitä, opettajia jne. Tämä ’out of the box’ -ajattelu, luovuus ja kokonaisnäkemys, rohkeus, spontaanius ja korkea energisyys ovat ominaisuuksia, jotka ovat loppujen lopuksi elämän liikkeellepanevia voimia, ja ne ovat yleensä enemmän ATH:lla varustettuja.” Yksi näistä tyypillisistä hahmoista virolaisessa kirjallisuudessa on esimerkiksi Joosep Toots. Lääkärin mukaan on kuitenkin muistettava, että kaikki tulee aina jonkin hinnalla. ”Samalla ei saa unohtaa, että koska kaikki tapahtuu jonkin kustannuksella (aivojen plastisuus ja kompensaatiomekanismit), ATH:ta sairastavilla ihmisillä on myös suuri burnout-riski. Useimmat heistä päätyvät psykiatrin vastaanotolle muista syistä, kuten masennuksen, ahdistuksen, unihäiriöiden jne. vuoksi.”
Paremmin hoidettavissa kuin masennus
Tohtori Pääson mukaan yksi suurimmista ATH-ihmisiä koskevista myyteistä on se, että heitä pidetään yksinkertaisesti laiskoina, tyhminä ja laiskoina. ”Jos kuitenkin tutustumme ATH:ta sairastavan henkilön aivojen erityispiirteisiin, ymmärrämme, mistä nämä oireet johtuvat, jotka valitettavasti luovat tällaisia väärinkäsityksiä.” Hyvä uutinen on, että lähes 80 prosenttia ATH:sta on hoidettavissa. ”Verrattuna esimerkiksi masennukseen se on erittäin hyvä indikaattori”, hän sanoo. Aikuisilla hoito nostaa dopamiinitasoja tietyillä aivoalueilla parantaakseen keskittymistä ja vähentääkseen hyperaktiivisuuden ja impulsiivisuuden merkkejä. ”Tärkeimmät tähän tarkoitukseen käytettävät lääkkeet kuuluvat stimulantteihin, joita pidetään maailmanlaajuisesti tehokkaimpina ATH:n hoidossa.” Tohtori Pääson mukaan on erittäin tärkeää aloittaa hoito jo lapsuudessa. ”Niillä lapsilla, joiden hoito aloitetaan riittävän varhain, kouluvuosien alussa, aivot voidaan tutkimusten mukaan ’uudelleenkouluttaa’, ja joissakin tapauksissa hoito ei ole enää aikuisiässä tarpeen.
Valitettavasti noin kaksi kolmasosaa lapsuudessa hoitamatta jätetyistä ATH-tapauksista oireilee enemmän tai vähemmän vielä aikuisiässä.” Katren mukaan aikuisten ATH:sta on viime aikoina puhuttu paljon, mutta kun otetaan huomioon, että vaikka noin 1/3:lla ATH:ta sairastavista lapsista oireet lievittyvät aikuisuuteen kypsyessään ja arviolta noin 2/3:lla ATH:ta sairastavista lapsista on pysyviä oireita, ei voida vielä puhua ylidiagnostiikasta, vaan pikemminkin siitä, että ATH on edelleen alidiagnosoitu. Maailmanlaajuisesti ATH:n esiintyvyys aikuisilla on arviolta noin 5 %, ja keskimäärin psykiatri diagnosoi ATH:n. ”ATH-diagnoosi perustuu elämänhistoriaan. ATH on neurokehityksellinen piirre, mikä tarkoittaa, että oireiden on täytynyt alkaa lapsuudessa. Kliiniset löydökset eli sisäänoton aikana tehdyt havainnot potilaan käyttäytymisestä, tilasta ja muista ominaisuuksista ovat varmasti tärkeitä. Diagnoosia tukevat lisäksi psykologiset testit, joita on monenlaisia”, hän selittää.
Lisäksi tohtori Pääso haluaa korostaa, että ATH ei ole uuden ajan sairaus. ”ATH on aina ollut olemassa, mutta se tuli virallisesti ’diagnoosiksi’ 1960-luvulla lapsuuden hyperkineettisenä häiriönä, ja 1980-luvulla sen nimi muutettiin tuntemallemme ATH:lle, joka tunnetaan englanniksi nimellä ADHD (attention deficit disorder with or without hyperactivity).”
Ülemiste Psühhiaatriakliiniku klinikan psykiatri Tohtori Katre Pääso
ATH-ongelmissa ota yhteyttä Ülemisten terveyskeskuksen Ülemisten psykiatrian klinikkaan (Valukoja 7).